Mä en jaksa enään olla täydellinen. Mua väsyttää, anna mun olla. Mä vaan haluaisin käpertyä itkemään johonki nurkkaan.

Mä pelkään, paljon ja usein. Mutta sä et tiedä sitä, koska mä en kerro.  Toisaalta haluaisin, että kun mä lähden kaikki vaan unohtais mut, ettei ketään ikävöis mua, ja toisaalta. Just sitä mä pelkään. Mutta mä nauran, jotta kukaan ei huomaisi, että mä pelkään.
Vain yksi ihminen karkottaa pelon. Eniten pelkään sitten hänen puolestaan. Mitä mä sitten teen jos turvapaikka viedään multa? Kuinka pelkoa pääsee piiloon?