Ennen muuttoa, joka tapahtuu heinäkuun alussa, pitää täydentää vaatekaappiin mm. seuraavat vaatekappaleet.

caprit tai shortsit.

Benetton

Farkut

Vila

Ja jonkinnäköiset verkkarien sijaiset. Moumou oli löytänyt todella hienon adidaksen hameen. Idean voisin kopioida :)

Mä pelkään, paljon ja usein. Mutta sä et tiedä sitä, koska mä en kerro.  Toisaalta haluaisin, että kun mä lähden kaikki vaan unohtais mut, ettei ketään ikävöis mua, ja toisaalta. Just sitä mä pelkään. Mutta mä nauran, jotta kukaan ei huomaisi, että mä pelkään.
Vain yksi ihminen karkottaa pelon. Eniten pelkään sitten hänen puolestaan. Mitä mä sitten teen jos turvapaikka viedään multa? Kuinka pelkoa pääsee piiloon?

On niin väärin, etteivät nämä kaunottaret ole jo jalassani.

Tässä olisivat upeat perusmustat korkokengät, mutta kaikkea muuta kuin tylsät. Huomaa upeat yksityiskohdat.

Nämä kaunottaret on koristeltu Swarovskin kristalleilla.

Lopuksi, isäni on luvannut ostaa minulle korolliset nahkasaappaat kun täytän 17. Tässä olisi muutama vaihtoehto.

Käy kyllä vähän sääliksi isää. Mutta... mitäs lupasi ;D

Iskä, mennääks Helsinkiin etsimään niitä saappaita.

Korkokengät maksavat keskimäärin noin 300 euroa pari, ja kyseiset saappaat hieman yli 400 euroa. Ryhdyn tässä säästötoimenpiteisiin.

Kaikki kuvat on otettu Parikan nettikaupasta.

Mitä sitten tehdään, kun pitäisi hypätä pimeään, mutta epäröi reunalla? Mitä sitten tehdään, kun pitäisi aloittaa alusta kaukana kaikesta rakkaasta? Mitä sitten tehdään, kun kaikki mitä luulet tuntevasi otetaan pois?
Kuinka aloittaa alusta kaukana kotoa?

Jooga on todella rentouttavaa. Kun nousen loppurentoutuksesta pää vain humisee tyhjänä. Ihan kirjaimellisesti.
Jooga toimii vähintään yhtä hyvin kuin hikinen tunti kuntopyörän ja muiden laitteiden seassa.

Ja nyt, asiasta kolmanteen.

Olen etsimässä uusia farkkuja, pillifarkut ovat hankintalistalla, mutta ongelma on, etten oikein tiedä mistä löytäisin kaikkein persoonallisimmat farkut. Apua?

Olin juoksemassa pakoon...

Olin hukuttamassa itseäni töihin...

Olin lyömässä sinua...

Olin itkemässä peiton sisällä...

Torquay on ihana kaupunki: välimeren fiilistä ja mukavia ihmisiä.

Shoppailuvalikoimat olivat huikeat: Burberrystä ja Guessista Topshoppiin ja vielä yksi pikkuinen turistivaatekauppa. Kaikkea huikeutta vielä lisäsi se, että jokaisessa kaupassa oli alennusmyynnit. Upsis. Kaupat tosin sulkivat jo puoli kuuden maissa. Enkä mahtanut itselleni mitään: ostin lentokentältä itselleni 5 Diorin kynsilakkaa n. 33€.

Kaksi viimeistä iltaa olivat yhtä itkujuhlaa, lauantaina sanottiin hyvästit ulkomailla asuville kavereille, ja sunnuntaina suomalaisille Helsinki-Vantaan lentokentällä. Kaikki itkivät ja ihmiset halattiin viiteen kertaan. Matkalaukut saatuamme olimme free to go, kunhan ilmoittautuisimme ensin leaderillemme (en muuten varmasti käytä liideri-sanaa).

Aulaan tulo oli vähintäänkin dramaattinen: maalatut lasiovet liukuivat syrjään, ja vähintään 100 ihmistä tuijottaa ovea, ja toivoo, että oma lapsi tulisi jo. Yrittä siinä sitten paikantaa kyyneleet silmissä omaa vastaanottokomiteaansa. (Ja muuten, se laukku painoi ihan *omavalintainen kirosana*)

Käteen reissusta jäi kasapäin valokuvia, vaatteita, itsevarmuutta, paljon hyviä kavereita, hyviä, ikuisia muistoja ja ikävää.

Tärkeää on, että tapaan suurimman osan ystävistäni 4.9. ja yhteyttä on pidettävä.

Siivosin eilen laatikoita vanhoista papereista ja koulukirjoista. Se oli äärettömän puhdistava kokemus, ja tuli siinä muutamat itkemättömät itkutkin itkettyä.

"I just don't belong here"

Olen ujo muutenkin, mutta eräät kokemukset saivat minut sulkeutumaan täysin. Hyvät ystäväni koulun ulkopuolelta tunsivat sen huumorintajuisen, iloisen, sosiaalisen Martinan. Harva koulusta halusi nähdä pintaa syvemmälle, ja löytää minut.

"I gotta go my own way"

Löysin eräästä koulumonisteesta tämän runon. Se on minusta todella kaunis.

"Kun olen kuollut, itke hiukan minun vuokseni

ajattele minua toisinaan, mutta älä liikaa.

Ajattele minua silloin tällöin sellaisena kuin olin eläessäni,

toisinaan on mukava muistella, mutta ei kauan.

Jätä minut rauhaan, niin minäkin jätän sinut rauhaan

ja niin kauan kuin elät, säästä ajatuksesi eläviä varten."

"I've got move on be who I am"

Välisanat ovat kappaleesta Gotta go my own way. (HSM2)

Mitä ihmettä pakata mukaan kolmen viikon matkalle, kun ohjelmaa on urheilusta discoihin?

Oi voi, täytyy ilmeisesti tyhjentää koko vaatekaappi matkalaukkuun. Jessus, mukana saa olla vain yksi matkalaukku, joka saa painaa n. 10-15kg (lentokoneen painorajoitukset). Vihaan pakkaamista.